Promillerajat vesillä
16.03.2021
Kirjoitimme aiemmin artikkelin, miten promillerajat vaihtelevat eri valtioissa. Artikkeli oli suunnattu autoilijoille, joten tarkastelemme nyt samaa aihetta veneilijöiden näkökulmasta.
Veneilyn promilleraja on korkeampi kuin autoilun promilleraja. Promilleraja koskee henkilöä joka ohjaa venettä sekä henkilöä, joka toimii veneessä ”turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä”. Suomessa vesiliikennejuopumuksen raja on 1 promille (0,44 mg alkoholia litrassa uloshengitysilmaa). Huomioitavaa on, että rikoslain ruorijuopumuksen kuvaus sisältää myös määritelmän, ”tai hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut”. Tätä jälkimmäistä määritelmää ei ilmeisesti ole käytännössä juurikaan sovellettu, mutta antaa viranomaisille mahdollisuuden arvioida myös sitä, vaikuttaako alkoholi tehtävistä suoriutumiseen. Vesiliikennejuopumuksesta ei tuomita, mikäli kyseessä on soutuvene.
Huomioitavaa on, että rikokseen syyllistyy myös, mikäli veneen luovuttaa kuljetettavaksi tai ohjattavaksi henkilölle, jonka promilleraja ylittyy. Veneen omistajan on hyvin hankala päällepäin arvioida toisen henkilön kykyä ohjata venettä, joten alkotesteri vakiovarusteena tuo turvaa ja vastuullisuutta veneilyyn.
Mikäli venettä kuljetetaan ammattimaisesti, promilleraja on Suomessakin tiukempi. Promilleraja on tuolloin 0,5 promillea ja koskee työtehtävien aikana, sekä sen jälkeen mitattua alkoholipitoisuutta.
Mikäli veneellä jatketaan matkaa kansainvälisille vesille, on hyvä huomioida, ettei säännöt ole kaikkialla samat.
Ruotsissa vesiliikennejuopumus on säännelty merilaissa, jonka mukaan rangaistavaa on, jos veren alkoholipitoisuus ylittää 0,2 promillea. Tämä edellyttää, että vene on moottorikäyttöinen, jolla voi ylittää 15 solmun nopeuden tai pituus on yli 10 metriä, eli koskee vain nopeita ja suuria aluksia. Muunlaisissa aluksissa kiinteää rajaa ei ole, vaan rangaistavuus on sidottu turvalliseen suorittamiseen. Kuten Suomessakin, rangaistavuus koskee ohjausta ja muita tehtäviä, jotka voivat vaikuttaa aluksen turvallisuuteen. Ihan vapaasti tätä rajanvedon puutetta ei kannata tulkita, sillä törkeän ruorijuopumuksen yhtenä huomioitava seikkana on mainittu se, että tekijän veren alkoholipitoisuus ylittää 1 promillen.
Tanskassakaan pienten alusten kuljettajille ei ole kiinteää promillerajaa. Ammattimaiselle liikenteelle, sekä vapaa-ajan aluksille, jotka ovat joko 15 metriä pitkiä tai tehoja on noin 25 hevosvoimaa (15 kW), promilleraja on 0,5. Koskee sekä kuljettajaa, että henkilöitä, joiden tehtävillä on oleellinen merkitys turvallisuudelle.
Norjassa sen sijaan yli 15 metrin pituisten alusten kuljettajilla (ja henkilöillä, joiden tehtävillä on merkitys turvallisuudelle) raja on 0,2 promillea. Kun moottori- tai purjeveneen raja ylittää 4,5 metriä, promilleraja on 0,8. Sama 0,8 raja pätee myös alle 15 metrin aluksissa, joita käytetään asiakkaiden kuljettamiseen. Pienten alusten kuljettajille ei ole määritelty kiinteää promillerajaa.
Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on kansainvälisessä yleissopimuksessaan kirjannut, että aluksen päälliköllä, päällystöllä, sekä turvallisuustehtäviä hoitavalla henkilökunnalla on ohjaus- ja turvallisuustehtäviä suorittaessaan 0,5 promillen ruorijuopumusraja. Kyseinen sopimus koskee vain kansainvälisiä kauppa-aluksia, ei muita.
Suosittelemme alkotesterin veneen vakiovarusteeksi. Dräger 4000 on pieni ja näppärä yksityiskäyttöön tarkoitettu testeri. Mikäli käyttäjiä on useita ja suukappaleita vaihdetaan usein, suosittelemme tutustumaan Dräger 6000 alkotesteriin.
Vesiliikennettä valvoo poliisin lisäksi rajavartiolaitos ja tulli.
Lähteet:
Rikoslaki (39/1889)
Oikeusministeriön julkaisu 16/2011. Vesiliikennejuopumuksen promilleraja.